Liikunta parantaa sydän- ja verenkiertoelimistön toimintakykyä. Kun sydän pumppaa tehokkaammin, elimistö selviytyy paremmin rasituksesta. Liikunta ehkäisee sydän- ja verenkiertoelinten sairauksia, lisää energian kulutusta ja vähentää lihomisen vaaraa. Liikunnan avulla saavutettu hyvä lihaskunto ehkäisee niska-, selkä- ja nivelvaivoja. Liikunta hidastaa luumassan vähenemistä ja luun heikkenemistä, se lisää tasapainoa ja liikesujuvuutta ja siten parantaa kehon hallintaa erilaisissa tilanteissa.
Harjoittelu lisää kykyä käyttää rasvoja polttoaineena ja verensokeria energian tuotannossa. Siten se ehkäisee aikuisiän diabetesta. Liikunta tarjoaa myös keinon rentoutua, virkistyä ja kokea mielihyvää. Kannattaa muistaa, ettei koskaan ole liian myöhäistä aloittaa liikuntaa. Keskustele oman hoitavan lääkärisi kanssa liikuntatottumuksistasi ja siitä, miten liikuntaharrastuksesi voisi sairaudesta huolimatta jatkua, tai asettaako sairaus tai dialyysihoito jotakin rajoituksia liikkumisellesi. Kunnon kohennukseen ja liikkumisen ylläpitämiseen saat vihjeitä myös sopeutumisvalmennuskursseilta.
Musiikki, teatteri, puutarhanhoito, maalaaminen, lukeminen, opiskelu, kalastus, lenkkeily, kyläily ... mikä on tuonut iloa elämääsi ennen, voi tuoda sitä myös sairauden tullen. Pidä kiinni tärkeistä ihmisistä, tutustu voimiesi mukaan uusiin, ja lepoa unohtamatta tee asioita, joista nautit. Nuori äiti kertoi nauttivansa omassa rauhassa lukemisesta dialyysin aikana, toinen kertoi ottavansa torkut. Dialyysin aikana voi myös liikkua. Ja mitä kaikkea voikaan tehdä hoitojen välissä!
Ystäviä ja heille kerrottuja tarinoita tarvitaan. Vanhoille ystäville haluat varmasti kertoa sairaudestasi. Kertominen huojentaa mieltä ja auttaa jäsentämään omaa tilannetta. Se auttaa myös ystävää eläytymään tilanteeseesi, sekä näkemään, että vaikka sairaus on muuttanut jotain, olet sinä kuitenkin edelleen sinä. Joskus voi käydä myös niin, että sairaudesta kertominen karkottaa jonkun luotasi. Useammin ehkä kuitenkin avoimuus vahvistaa suhdetta.
Moni sairastunut on saanut uusia ystäviä saman sairauden kokeneista. Nämä "vertaiset" ovat merkittävällä tavalla auttaneet omaa sopeutumista sairauteen. Kuka voisikaan ymmärtää paremmin tilannetta kuin se, joka on kokenut saman? Keneltä muulta saakaan niin käyttökelpoisia vinkkejä arjen pulmiin?
Vertaistukea ja jopa ystävyyteen yltäviä kontakteja voit saada esimerkiksi sopeutumisvalmennuskursseilta tai potilasyhdistyksestä. Oman sairaalasi sisätautipoliklinikalta tai dialyysiosastolta sekä Munuais- ja maksaliiton aluesihteeriltä löytyy tieto alueesi vertaistukijoista. He ovat vapaaehtoisia, kanssasi saman sairauden kokeneita, jotka ovat halukkaita jakamaan kokemuksia kanssasi ja toimimaan tukenasi vaikka yhden keskustelun tai useamman tapaamisen verran.
